03: Maailman paras

Perjantaina oli rataharjoitus/kouluvalmennus, johon mentiin Wellan kanssa sellaisella mielellä että harjoitellaan vähän valvovan silmän alla ja haetaan neuvoja ja näkökulmia meidän menoon ja kaikki toiveet toteutui! Tarkoituksena oli treenata ei-niin-kovin-kaukana tulevaisuudessa häämöttäviä koulukisoja varten K.N. Specialia.

Verkkailin Wellaa ensin itsekseni kentällä noin 45 minuuttia, tein lähinnä ravityöskentelyä, osittain sen takia että Wella oli aika säpsäkkänä ja samaan aikaan juoksutettiin hevosia sisälle tarhoista. Wella on hyyyyvin harvoin millään muotoa säpsäkkä, mutta ilmeisesti kevään ensimmäiset kentällä ratsastukset olivat Wellankin mielestä ihan huippuhauskat… Ainakin siitä päätellen että kun ensimmäinen porukka alatarhoilta juoksutettiin meidän selän takaata sisälle, Wella katosi ravissa alta ja pilke silmäkulmassa ja korvat tötteröllä yritti painella suoraa kyytiä maneesiin :D Lisäksi ensimmäisellä laukkapätkällä yritettiin vähän jotain pukin tapaista väkerrellä, puhumattakaan siitä onnellisesta ilmeestä, hörähtelystä ja pärskimisestä mitä harrastettiin.

Tässä näkyy vähän millaisella ilmeellä Wella oli koko kentällä olon ajan :D

Jos keskiviikkona oikean kierroksen raviväistöt olivatkin mielestäni todella hyviä, ne eivät kyllä todellakaan olleet mitään verrattuna Wellan perjantaina esittämiin väistöihin! Vanhan lantion hiusmurtuman takia Wellalla on todella jäykät takajalat, joten se ei esimerkiksi mielellään peruuta suoraan, sillä siinä joutuu koukistamaan takajalkoja alle paljon enemmän kuin vinoon peruutettaessa. Väistöissä on vähän sama juttu, takajalkoja pitää koukistaa aika paljon, joten usein raviväistöt esitetään aivan mateluvaihteella, laukkaväistöihin en usko Wellan takajalkojen edes taipuvaan, ainakaan kovin hyvin, mutten ole asiasta varma… No, joka tapauksessa, otin alkuveryyttelyssä kumpaankin suuntaan raviväistöjä ja meidän tahti säilyi kautta koko väistön samana, todella tahdikkaana ja hyvänä ja kunnon ristiaskeleetkin tulivat mukaan! Olin suoraan sanottuna onnesta soikeana, en todellakaan tiennyt että Wella pystyisi sellaisia väistöjä tekemään, ne olivat jo ihan loistavia! Muutenkin Wella oli ihan mielettömän hyvä verkassa.

Rentous on vielä vähän hakusessa ja se kädelle periksi antaminen, mutta liike itsessään meillä on jo lähes
poikkeuksetta hyvä ja se on ehdottomasti ensimmäinen palikka peräänannon Rubikin kuutiosta 

Verkan jälkeen siirryttiin kentältä maneesin valementajan ohjaukseen noin puoleksi tunniksi ja alettiin käydä rataa läpi. Ensimmäinen vaikeus tuli jo siinä, etten hahmottanut suoraa keskilinjaa, sillä meidän väliaidat olivat juuri sen verran edessä, etten nähnyt päädyn C-kirjainta… Noh, noin kymmenennellä yrityksellä saatiin kunnon suora linja, joka kulki oikeiden pisteiden kautta. Seuraava hankaluus tuli loivalla kiemurauralla: ratsastin siitä liian jyrkän, sillä kävin keskilinjalla vaikka olisi pitänyt oikaista vähän, meidän ”koulurata” kun oli aavistuksen liian lyhyt. Sen jälkeen ongelmat tulivat vastaan laukkaympyröissä, jotka olivat aivan liian pieniä. Tämä asia kuitenkin saatiin korjatuksi nopeasti ja siitä ei tullut samanlaista isoa ongelmaa niin kuin niissä vanhoissa tutuissa jättimäisissä puolipidätteissä. Ne minun pitäisi aina saada läpi kun haluan laukan lyhemmäksi, tai saada aikaan kunnollisen keskiravin ilman että rikotaan laukalle tai kun vähän liikaa innostunut Wella vetää korvat tötteröllä laukkalävistäjän ”vähän” pitkäksi… Lopulta kuitenkin päästiin vaikeuksien kautta voittoon ja saatiin koko rata kerran läpi ihan siedettävästi, vaikka unohdinkin sujuvasti tehdä toisen laukkaympyrän ja viimeinen laukka-ravi-käynti siirtymä venähtikin ihan luvattoman pitkäksi. 

aagh, nuo nyrkit! 

könötän :'D

Valmennuksen lopuksi kun vaihdettiin valmentajan kanssa ajatuksia, sanoin että vaikka pidätteet eivät menneetkään läpi ja Wellasta tuli ehkä aavistuksen laiska viimeisellä kierroksella, minulla oli kokoajan sellainen fiilis, että Wella keskittyi siihen mitä tehdään ja teki hyvällä motivaatiolla sitä mitä pyydetään. Tähän valmentajani vastasi, että oli todennutkin meidän vikan radan aikana kirjurina toimineelle ratsastuksenopettajalleni että: "Wellahan näyttää ihan siltä että se suorittaa!" Siitä jäi todella hyvä fiilis, oli ihanaa, että se mikä minulle tuntui selkään, näkyi myös niin selvästi ulospäin. Koko loppupäivän olinkin ihan hymynä! Parempaa ja palkitsevampaa hevosta saa kyllä hakea, välillä sen kanssa on ollut sellaista tahtojen taistelua ettei tosikaan ja tälläiset onnistumiset on aina ihan parhautta! 

<3

Tänään sunnuntaina olin estevalmennuksessa, mutta siitä teen erillisen postauksen heti alkuviikosta, ettei tästä tule kymmenen kilometrin pituista! :D Kommentoikaa mielipiteitä meidän menosta, blogin ulkoasusta, mun kirjoituksesta tai ihan mistä vaan, palaute on aina ihanaa!