08: Crazy in love

Heippa taas! Blogi on ollut ihan luvattoman pitkään hiljainen, ensin koeviikon takia ja sitten olen odotellut kuvamateriaalia kisoistani, mutta toistaiseksi en teknisten ongelmien takia sitä ole saanut :(

Mitä kaikkea hevosrintamalla on tapahtunut sitten viimeisimmän ratsastuspostauksen? Ei mitään erityisen ihmeellistä, minulla oli koeviikon takia kahden viikon tauko ratsastuksesta mutta tällä viikolla ratsastin peräti kolme tuntia! Aloitan kertomalla omasta tunnistani keskiviikkona.

Tallilla minua odotti yllätys, kun koulutunnin Wellan kanssa sijasta minua  odotti estetunti Albert-nimisen ponin kanssa! Albert on  n. 5-vuotias, säältään ehkä noin 140cm, mutta on kuitenkin rakenteeltaan niin kompakti, että minäkin (170cm pitkä) pystyn sillä ihan helposti vielä menemään. Menin tunnille ilman mitään odotuksia, sillä en oikein tiennyt, millainen Albert oli ratsastaa. Aluksi poni tuntui todella kummalliselta, sillä se vaati niin valtavasti tukea jalalta, mutta toimi kuitenkin hyvin kevyillä avuilla. Laukannostot olivat vähän hankalia, sillä Albert vaati pehmeän mutta tukevan ulko-ohjan, aktiivisen mutta lyhyen ravin sekä nopean ja tarkan käskyn pohkeella, että sai nostettua laukan. Muutama ensimmäinen laukkannostoa epäonnistuivat surkeasti, sillä kokoajan jokin asia mätti ja poni juoksi ravissa alta pois. Lopulta sain ratsastettua tarpeeksi hyvän ravin, istuttua juuri oikealla hetkellä tarpeeksi tiiviisti satulaan ja pidettyä ulko-ohjan sopivasti tuntumalla ja käskykin tuli juuri oikeaan aikaan ja laukka nousi hienosti. Albertilla oli ihanan ponimainen ja erittäin hyvä sekä miellyttävä laukka, jossa oli mukavaa ja helppoa istua.

Tuttuun tapaan mittasuhteet aivan päin mäntyä, vaaleansininen viiva peili, ruskea viiva katsomo ja harmaa estevaraston ovi!

Päivän tehtävä aloitettiin tulemalla oikeassa kierroksessa siniselle n. 30cm pystylle ravissa. Laukka piti nostaa ensimmäisellä johdepuomilla, hyppy piti tulla laukassa, mielellään vaihdon kera ja sitten uralle asti suoraan ja sitten vasta sai kääntää vasemmalle. Ja toki jos laukka ei vaihtunut, se piti vaihtaa ravin kautta. Itselläni meni liikaa energiaa sen ihmettelyn, että miten poni voi kiemurtaa näin paljon, vaikka kumpikin jalka on kiinni, että yllätyin vähän kun tultiin puomille ja nosto tuli todella hätäisesti ja huonosti, ulkopohkeen tuki katosi hypyn jälkeen, laukka ei vaihtunut eikä sen puoleen suuntakaan... Tultiin heti uudestaan ja poni edelleen kiemursi, nosto oli hätäinen ja melko huono, mutta nyt hyppy ja vaihto tulivat hyvin ja suunta vaihtui, vaikka muuten hypyssä ei kehumista ollutkaan. Kolmas kerta tuli jo melko hyvin ja laukkannosto oli paremmin valmisteltu → saatiin hyvä ja tasapainoinen hyppy, koska sekä poni että ratsastaja olivat tasapainossa ennen hyppyä. Eniten ärsyttää, että itselläni oli taas johtava käsi ongelmana. Seuraavaksi tehtävään lisättiin raviin siirtyminen kulmassa esteen jälkeen ja ravilähestyminen punaiselle, joka tultiin samalla tavalla kuin sininenkin muutaman kerran. Ravisiirtymät olivat vähän töksähtävät, samoin ensimmäinen laukannosto, mutta sain kumpaakin korjattua. Tämän jälkeen tultiin tämä tehtävä siten, että sinisen jälkeen jatkettiinkin laukassa punaiselle, tultiin tämä kahdesti. Ensimmäisellä kerralla laukka hyytyi kaarteessa ja poni meinasi liirata, mutta seuraava kerta oli todella hyvä! Laukka nousi askeleen verran liian aikaisin siniselle ja askel ei aivan sopinut, joten tultiin ristillä alas, mutta korjattiin ravin kautta ja saatiin todella sujuva ja tasainen lähestyminen, hyppy ja vaihto punaiselle, mihin olikin hyvä lopettaa tunti!

Perjantaina minulla oli puolentunnin tehokouluvalmennus Wellalla + 15 minuutin alku- ja loppuverkat. Valmennuksen ajan työskenneltiin pelkästään pääty-ympyrällä ja keskityttiin siihen, että Wella liikkuu eteenpäin, mutta vain sitä vauhtia, jota minä pyydän. Teimme paljon askellajien sisäisiä temmonvaihteluita, kaikkein hankalin oli odotetusti laukka. Ravissa oli vielä suhteellisen helppoa saada lyhyt ja koottu ravi sekä iso ja lennokas ravi, mutta haastetta raviin tarjosi Wellan "tönkköys". Se ei vain yksinkertaisesti taipunut, asettui vain vähän. Sitten kun Wella lopulta alkoi taipua, minulla toinen käsi irtosi liikaa kyljestä ja suoristui turhan paljon, joka oli äärimmäisen ärsyttävää. Laukassa nostot levisivät aluksi ihan kokoajan, Wella oli hankalaa saada tarpeeksi teräväksi, ilman että siitä tuli kiireinen. Sitten kun nostot onnistuivat, siirryttiin työstämään laukkaa.  Aluksi Wella käytännössä vain jolkotteli ihan niin kuin itse halusi, mutta pikkuhiljaa sain pidätteet läpi niin, että laukka lyheni ja myös pysyi lyhyenä päästettyäni kädellä. Laukassa oli myös ongelmana se, että Wella ei taipunut sitten millään, lisäksi se myös painoi kädelle aivan uskomattoman paljon. Viimeiset viisi minuuttia olivat aika mukavat, kun Wella oli rungosta suhteellisen suora ja taipui juuri sen verran kun pitikin, kantoi itse itsensä ja laukkasi mukavan kootusti, ilman että joka kolmannella sekunninsadasosalla jouduin pidättämään aivan hirveästi.

Valkasta ei oikein tullut onnistuneita kuvia, tämä oli suunnilleen paras

Valmennuksen jälkeen sain päähäni kysyä, voisinko mennä heti perään itsenäisesti Albertilla ja sain luvan siihen! Hoidin Wellan nopeasti pois ja kävin ottamassa kannukset pois ja menin harjamaan Albertia ja sitä sainkin tovin tehdä, poni kun oli tarhasta etsinyt kuraisimman ja märimmän kohdan ja käynyt siellä piehtaroimassa... Kun sain ponin taas näyttämään valkoiselta, laitoin sille kamat päälle ja lähdettiin maneesille. Verkkailin ihan kaikessa rauhassa ensin käynnissä ja aloin sitten työstämään ravia. Albert oli vähän jännittynyt kokoajan, koska kentällä oli kouluvalmennuksen lisäksi menossa uuden tulokkaamme, Ellin, juoksutus.

Laatu on aika huono, sillä otin nämä videosta...

Kun juoksutus loppui, aloin ottamaan laukannostoja. Ne olivat edelleen melko hankalia, mutta kun tarpeeksi monta kertaa niitä tehtiin, saatiin viisi hyvää ja tarkkaa nostoa peräkkäin. Sen jälkeen käveltiin hetki ja sitten ruvettiin kokeilemaan vähän väistöjä ja avoja. Väistöt Albert tuli muutaman vähän kummallisen pätkän jälkeen tosi hyvin, olisi ehkä voinut rungosta olla suorempi mutta kaiken kaikkiaan todella hyvin meni sekä käynnissä ja ravissa! Avoja otettiin vain muutama lyhyt pätkä käynnissä ja kiitin heti, kun tuli selkeästi kolmella uralla viitisen askelta, niitä kun Albert ei ollut vielä harjoitellut paljoakaan. Lopuksi koitin vielä peilisivulla ottaa vähän sulkutaivutusta, vaikka olinkin lähes varma, ettei Albert ymmärrä, mitä siltä halua, mutta niin se vaan ymmärsi! Heti kun näin peilistä, että mentiin kolmella uralla, kiitin hirveästi ponia ja tulin uudestaan vähän pidemmän (n. 6 metriä) matkan ja vaikka poni kiemursi ja rikkoi välillä, siinä tuli ihan selkeää sulkuakin välissä! Huippuhieno pikkuinen! ♥ Albertista tuli ehdottomasti uusi lempilapsi, tähän viittaan myös postauksen otsikossa. Toivottavasti jaksoitte lukea tämän postauksen!

♥